keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Lattian valu

Talon alakerran lattian, viherhuoneen, ja varaston lattiat valettiin 15.12.2011.

Valun valmistelujen aluksi LVI-asentaja kävi kaivamassa viemärit hiekkaan lattiaeristeen alle. Samoin lattiaeristeen alle kulkemaan laitettiin kylmävesiputket. Jos kylmävesiputket olisi asennettu lattiaeristeen päälle, olisi vesihanasta pitänyt laskea pitkään ennenkuin olisi saanut kylmää vettä, koska putkessa oleva vesi olisi lämmennyt eristeen päällä lattiavalun sisällä, lämmitysputkien läheisyydessä. Pieni juttu, mutta käytännön kannalta oiva havainto.


Valun valmisteluihin kuului myös sokkelin tiivistetyn hiekkapatjan tasaaminen oikeaan korkoon ja lattian eristeiden asennus. Eristettä talon lattiaan tuli 200 mm, käytännössä 2x100 mm styrox. Viherhuoneeseen ja varastoon styroksia tuli 100 mm. Takan alle lattiiaan tuli vahvennos, jotta muuten 80 mm vahvuinen lattia ei petä takan alla. Samoin alakerran kylpyhuoneen seinien alle tuli vahvennukset, sillä seinät tulevat muuratusta kivi materiaalista.

Eristyksen jälkeen LVI-asentaja kävi asentamassa lämminvesiputket eristeen päälle, jotta lämmin vesi pysyy lämpimänä putkessa eristeen päällä, lattiavalun sisällä lämmitysputkiston läheisyydessä. Eri tarvitse laskea hanaa pitkään saadakseen lämmintä vettä. Samalla asennettiin keskuspölynimurin putket lattiaan, ja lattian alla kulkevat sähköjohdot, datakaapelit yms.

Tämän jälkeen oli vuorossa betoniraudoituksen asentaminen eristeen päälle, johon LVI-asentaja asensi vesikiertoisen lattialämmitysputkiston.

Lattia eristettynä raudoitettuna ja lämmitysputket paikoillaan. Kuvassa alhaalla vasemmalla vahvistettu takanalusta

Vesiputket, sähköjohdot, keskupölynimurin johto, lattialämmitysjohdot ja lattiakaivo sulassa sovussa.

Seuraavaksi saapuikin sitten betoniauto ja betonimiehet, jotka myös liippasivat lattian.
Lattian liippausta
Juuri valettu alakerran lattia
Alakerran lattia jo kävelykuivana seuraavana päivänä valusta.

"Petoniauto"


Tarkkana pitää olla osa 3. Kutistuneen porrasaukon tapaus

Timpurit aloittivat talon välipohjan rakentamisen marraskuun lopussa. Eräänä iltana rakennuksella vieraillessamme siivoskelimme paikkoja ja tutkailimme timpureiden päivän aikaansaannoksia. Silloin vielä ei välähtänyt, mutta illalla nukkumaan mennessä ajatus pälkähti päähän: "Porrasaukko näytti kyllä melko pieneltä."

Yön yli nukuttua palasin rakennukselle työmatkalla. Toden totta, porrasaukko oli vain 1550 mm pitkä, vaikka luonnoksissa ja lupakuvissa porrasaukon pituus on yli 3700 mm. Miten voi olla mahdollista että timpurit ovat rakentaneen yli puolet liian pienen porrasaukon.

Liian pieni porrasaukko

Liian pieni porrasaukko
oikean kokoinen porrasaukko kuvassa oikealla

Ryhdyin aisaa selvittämään. Arkkitehdin luonnoksissa porrasaukko ja porras ovat oikean kokoiset, samoin kuin lupakuvissa. Mutta rakennekuvassa aukko on jo liian pieni, ja rakennekuvan mukaanhan timpurit ovat työnsä tehneet. Rakennesuunnittelija väittää tehneensä rakennekuvan lupakuvien perusteella, tulkiten kuvaa jotenkin eritavalla kuin muut. Oli tulkinta mikä hyvänsä, ammattitaitoisen insinöörin, joka harjoittaa rakennesuunnittelijan ammattia, olisi pitänyt heti ymmärtää, ettei 1550 mm kokoiseen porrasaukkoon mahdu yli neljä metriä pitkät suorat portaat. Rakennusvalvonnan mukaan portaan ja porrasaukon loppureunan välissä tulee olla tilaa vähintään 2100 mm. Tällä aukolla ja portaalla tilaa olisi jäänyt ehkä metrin verran. Olisi siinä melko kyyryssä saanut yläkertaan kulkea :)

Liian pieni porrasaukko

Oikean kokoinen porrasaukko

Virhe kuitenkin havaittiin, ja jälleen kerran minun, maallikkorakennuttajan toimesta, vaikka meillä ammattilaiset on palkattuina neljässä tasossa. Virhe meni täysin rakennesuunnittelijan piikkiin, ja urakoitsijamme korjasi virheen suurentamalla porrasaukkoa ja tekemällä välipohjan lujuuslaskelmat uusiksi ja vahvistamalla välipohjan kävelysiltaa.

Mikä tässä porrasaukko episodissa eniten rasittaa, on se, että jos rakennekuvat olisi katselmoitu kunnolla, tämä ilmiselvä virhe olisi havaittu helposti ja olisi vältytty turhalta työltä. Lisäksi luulen ettei laatukaan siitä ainakaan huonone jos suunnitelmat ja laskelmat tehdään kerralla oikein, sen sijaan että rakennetaan ensin sopimaton, puretaan sitten se, lasketaan lujuus uudelleen ja rakennetaan uudelleen.

Mikä myös harmittaa, on se, että heti kun rakennekuvat olivat valmiit, pyysin pääsunnittelijalta rakennekuvien katselmointipalaveria, tuloksetta. Uudelleen palaveria pyysin sen jälkeen kun oli rakennettu liian suuri ikkuna-aukko, josta aiemmassa blogimerkinnässä. Lisäksi otin kuvat mukaan erääseen työmaapalaveriin, jossa ehdotin katselmointia, turhaan. Pääsuunnittelija melkein suuttui, vedoten siihen, että rakennekuvat kuuluvat urakoitsijan vastuulle, mikä onkin totta, mutta pääsuunnittelija vastaa siitä että kaikki suunnitelmat muodostavat yhteinäisen, laadukkaan kokonaisuuden.

Jokin tässä yhtälössä ei mielestäni täsmännyt, meillä on pääsuunnittelija, joka ei katselmoi rakennekuvia. Selvittelin pääsunnittelijan rakennuslakiin perustuvia vastuita. Maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitaan pääsuunnittelijan tehtäväksi seuraavaa: "Rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä henkilö, joka huolehtii siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset." - Maankäyttö- ja rakennuslaki 120 §

Otin myös yhteyttä Oulun kaupungin rakennusvalvontaan, jonka mukaan pääsuunnittelijan tulee jopa allekirjoituksellaan hyväksyä rakennesuunnitelmat silmäillyiksi.
Rakennusvalvonnasta otettiin yhteyttä pääsuunnittelijaamme ja kysyttiin mistä on kyse. Tästähän pääsuunnittelija suivaantui täysin. Hän soitti minulle ja sanoi luottamuksen olevan mennyttä. Pitäydyin kuitenkin kannassani, jota rakennusvalvonta tukee. Tällä hetkellä pääsuunnittelija on hieman skarpannut otettaan ja on aktiivisempi. Pääsuunnitteijan asenne jäi silti harmittamaan. Luultavasti pääsuunnittelijalle kävi niin, että hän ahnehti liikaa töitä. Tarjolle tuli ilmeisesti isoja teollisuuskohteita, joista ei osannut kieltäytyä ja jotka veivät kaiken ajan. En sinänsä kyseenalaista hänen rakennusteknistä ammattitaitoaan, mutta ajanhallintaan ja laatuun hänen pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Tarkkana pitää olla osa 2

Paloturvamääräyksiin ei kannata suhtautua ylimielisesti, sillä paloturva-asia on monisäikeinen. Rakennuksen tulee täyttää paloturvamääräykset, joihin perustuen Arkkitehti, pääsuunnittelija ja rakennesuunnittelija määrittelevät rakennuksen paloturvaseinät. Joissain tapauksissa liikutaan raja-arvojen lähellä. Jos palovahinko satuu raja-arvojen lähellä liikuttaessa, saattaa vakuutusyhtiö yrittää kyseenalaistaa rakennuksen määräysten mukaisuuden.

Meidän talossamme autokatos on talon päädyssä kiinni, jossa on myös pääsisäänkäynti. Jos autokatoksessa syttyy tulipalo, esimerkiksi autosta, pitää talo suojata EI30 paloturva seinin, kuten lupakuvissa onkin merkitty.
Lupakuviin sen sijaan ei ole merkitty, että seinä jossa talon pääsisäänkäynti sijaitsee, pitäisi olla paloturvattu. Pääoven katos sen sijaan on EI30 luokiteltu. Tällä oletuksella tarjouksen rakennusfirmalta pyysimme ja sillä oletuksella sen myös saimme.

Kirjainyhdistelmä EI tarkoittaa rakenteen tiiveyttä (E) ja eristävyyttä (I). Yhdistelmän jälkeen tuleva numero (15, 30, 45, 60, 90, 120, 180 tai 240) tarkoittaa kuinka kauan rakenteen on kestettävä tulipaloa. EI 30-luokan rakenteessa saa olla enintään 0,2 m2 ikkunoita ilman palonkestävyysluokitusta ja rakenteena on vähintään kaksinkertainen kipsilevy ilmavälillä. Rakenteen runko voi olla puusta.

Pääsuunnittelijamme alkoi kuitenkin kyseenalaistaa omia lupakuviaan perusteella, joka kuuluu suunnilleen näin:
"Jos autokatoksessa syttyy tulipalo alle neljän metrin päässä ulko-ovesta, joka ei jää autokatoksen suojaavan EI30 luokitellun paloseinän katveeseen, katsottuna 45 asteen kulmassa autokatoksesta, ulko-oven pitää olla paloturvallinen.



Meidän lupakuvien julkisivukuvissa on selvästi piirrettynä ulko-ovi, jossa on neljä suurehkoa ikkunaa. Umpiovi ilman ikkunoita olisi automaattisesti paloturvallinen, mutta koska ovessa on ikkunat, nämä ikkunat pitäisi olla paloturvallista lasia.
Ja tämä tietoomme saatettiin siinä vaiheessa kun lupakuvat oli jo hyväksytty ja talokaupat tehty. Me rakennuttajapariskuntana emme tienneet, eikä meidän olisi pitänytkään tietää mitään paloturvamääräyksistä. Sen sijaan meillä oli palkattuna ammattilaiset, joiden tämä asia olisi pitänyt tietää.

Päädyimme lopulta vaihtamaan ulko-oven malliin, jossa on pienemmät ikkunat, jotka jäävät kokonaan 45 asteen katveeseen autokatoksesta katsottuna.
Oven vaihdossa on vain sellainen pikku juttu, että se saattaa maksaa, vaikka vaihdettu ovi olisikin saman hintainen kuin alkuperäinen. Rakennusalalla nimittäin elää voimakkaana käytäntö, jossa kaikista muutoksista peritään muutosmaksu. Tämän periaatteessa ymmärtää, koska muutoksen tekemiseen kuluu aina työaikaa ja inhimillisen virheen todennäköisyys kasvaa muutoksia tehdessä.
Tässä tapauksessa ovitehdas laskuttaa ovimyyjää muutoksesta, ovimyyjä laskuttaa rakennusfirmaa ja rakennusfirma laskuttaa rakennuttajaa, eli meitä, vaikkemme mitenkään voineen nähdä tätä tulevaksi.

Lopulta kysyin asiaa rakennusvalvonnasta, joka oli sitä mieltä, että jos lupa on myönnetty, sellaisen talon saa rakentaa kuin luvissa on.

Meidän mielestämme tämä palo-ovi episodi oli pääsuunnittelijan ylimitoitettua paloturva-ajattelua, ja oman selustan turvaamista. Joka tapauksessa hänen olisi pitänyt tämä asia saattaa tietoomme siinä vaiheessa kun laati lupakuvat, joista EI30 merkitä siis puuttui ovi-sienältä.

Autokatoksen runko ja aluskate paikoillaan.


Tälle talo näytti 16.11.2011



Keskeneräinen mökki iltavalaistuksessa